Heipsis. Keväisissä tunnelmissa sitä voisi kai hiukan päivittää kuulumisiaan. Meillä pikku-E on oppinut seisomaan ilman tukea ja nyt myös ottaa joitain askeleita ilman tukea. Seisomisen hoksaa itse ja tekee siitä ison numeron, naureskelee ja odottaa että häntä kehutaan. Askeleita ei pikku-E tajua ottavansa, vaan ne menevät vahingon piikkiin, vielä ei uskalla ottaa askeleita ilman tukea niin että tajuaisi. Odotan sitä naurun ja riemun suurta määrää kun lapsi vihdoin uskaltaa kävellä.

Pikku-E sai päivähoitopaikan 6.4. alkaen eli pääsiäisen jälkeen aloitetaan. Samassa rytäkässä neiti-A siirtyy pienten puolelta 3-4v osastolta isojen puolelle (välissä on henkilökunnan tilat ja johtajan toimisto) 4-5v osastolle isoveljensä seuraksi. Iso-E:hän siirtyykin sit syksyllä eskareille. Äitiä jännittää pikku-E:n päiväkotitaipaleen aloittaminen. Poika tuntuu olevan niin kovasti mamman poika, että jännittää miten pärjää erossa äidistä ja osana ryhmää, jossa ei todellakaan ole yhtä aikuista per lapsi. No me mennään tutustumaan ensimmäistä kertaa nyt keskiviikkona ja pikku-E pääsee samalla osallistumaan päiväkodin valokuvaukseen. Se mahtaakin olla pienelle rankka päivä.

Mun työrintamallani on varsin hiljaista joten näyttäisi siltä että voidaan pikku-E:n kanssa aloitella hissukseen päikyssä. Ajattelin että ensin käydään siellä vaan aamupalalla, sitten ollaan aamupäivä lounaaseen asti ja sen jälkeen nukutaan jo päiväunetkin päiväkodissa. Katsotaan nyt onnistuuko suunnitelman toteutus käytännössä, kun ei noista mun työkuvioistakaan tiedä. Turhauttavalta tuntuu etsiskellä työtä, mutta kai minä ja työ vielä joskus kohdataan, toivon mahdollisimman lyhyttä työttömyysjaksoa jo ihan taloudenkin kannalta.

Miksiköhän kevät on aina näin väsyttävää aikaa.. Voiko se oikeasti johtua lisääntyvästä valon määrästä vai onko se oikeesti vaan sitä että keväisin tulee aina kausi millon kerää itselleen hirveästi tekemistä tosi lyhyelle ajanjaksolle. Nytkin pitäisi yhtäaikaa etsiä ja hakea tehokkaasti töitä, kasata pikku-E:n päiväkotitavaroita ja nauttia viimeisistä kotihetkistä pikku-E:n kanssa. Sitten vielä ressaan töiden aloittamista (vaikkei töitä ole tiedossakaan) ja suren jo etukäteen kotona yksin olemista, kun kaikki lapset ovat hoidossa. Vähemmästäkin pimahtaisi. No yritän nauttia auringosta ja keskittyä yhteen hommaan kerrallaan.

Tällä viikolla meillä keskitytään synttärijärjestelyihin, Iso-E täyttää 6v! Ensin juhlitaan viikolla kera kavereiden ja sitten viikonloppuna suvun voimin.

Että tällaista tällä erää

~Tiitu