Huoh. Suurin osa joulutohinasta on touhotettu.. Vissiinkin. Kinkku on sulamassa, suklaapiparit on leivottu ja tavalliset ostettu, kaapit pullistelevat suklaata, lahjat on suurimmaksi osaksi paketoitu, laatikot odottavat paistamistaan ja olkkariin on vaihdettu punaiset verhot joulun kunniaksi. Nyt voin kehittää keittiön verhoista suuren draaman.. Kauhee kun ois ollu hereillä tässä asiassa hiukka aiemmin. Meillä on tällä hetkellä keittiössä syksyn ruskean, keltaisen ja vihreän väristä ruutukuosia sekä vaahteranlehti kuvioita yhdistelevät verhot.. Näden tilalle olisin halunnut tummaa viininpunaista, tumman punaista ja tummaa joulun vihreää yhdistelevää ruutukuvioita olevat, jouluisemmat verhot.. No soittelin sitten kodin ykköset ja anttilan mutta loppuun on myyty kaikkialta.. Harmi. Nyt tarviis kehitellä jotain muuta. Punaista haluaisin, mutta sellaista tummaa joulun punaista, ei mitään kirkasta. Taitaa olla vähän myöhäistä ressata noista, eipä niitä verhoja mun lisäksi edes huomaa kukaan muu kuin korkeintaan anoppipuoli.. Hmh. Ehkäpä tyydymme syksyverhoihin tai sitten pakkaamme koko perheen autoon ja suuntaamme kodin ykkäseen. *nauraa*

Mies oli lauantaina hakemassa kuusta Enkelin miehen ja iso-E:n kera Kuhmikselta. Nyt kuusi nököttää yksinänsä parvekkeella. Kai se tarvitsisi kantaa sisään ja koristella ja toivoa että neulaset eivät varisisi kovin pahasti ennen joulua.. Kauheeta kun on tällanen jouluneitsyt järjestelyjen osalta.. Siis joku muu on aina tehny nää jutut ja nyt on ite ihan ulapalla. Kinkun paistosta ja kuusen sulattamisesta lähtien kaik on hakusessa.. Josko myö kumminkin saatais ihan syötävää kinkkua, ei sit tarviis tyytyä pelkkiin laatikoihin. Toivotaan.

Pikku-E se vaan kasvaa ja kasvaa.. Enää ei meillä ryömitä, nyt kontataan ja vauhdilla ja käveltäis kanssa jos vaan joku kävelyttäisi. Seisomaan herra nousee vähän väliä kaikkea mahdollista ja mahdotonta vasten. Istumaan herra ei vieläkään omatoimisesti nouse, eikä istuma-asennossa muutenkaan kauaa viihdy. Istumisen korvaa polvillaan "istuminen". Leluja ylttää paremmin kaivelemaan polviltaan ja muutenkin polvillaan on ilmeisesti mukavampaa.

Vähän vielä menneitä kaivelen.. 6.12. oltiin kuin oltiinkin katselemassa ilotulitusta. Iso-E:llä ja Neiti-A:lla oli peltoreiden lisäksi korvatulpat korvissaan. Iso-E ei nähnyt ainoaakaan rakettia, itki ensin äitiä ja sitten isiä vasten. Ihan liian pelottavaa. Ensi vuonna poika saa mennä anopin tai vara-anopin tai joku muun luo siksi aikaa että muu perhe saa nauttia tulituksesta ja uusi vuosi sitten ollaan ilman raketteja. Neiti-A ei pelännyt, kovimpien paukkujen aikana painautui hieman jalkaa vasten, mutta muuten seurasi tulitusta hämmentyneenä ja ihaillen. Ja mitä tekikään pikku-E.. Ilman minkään sorttista kuulosuojainta pikku-E seurasi ilotulitusta silmäänsä räpäyttämättä, välittämättä tuon taivaallistakaan paukkeesta.  *hymy*

12.12. oli miehen työpaikan pikkujoulut. Mönkijäsafari oli mainio kokemus, aivan upeeta. Siihen päälle saunominen oikeassa savusaunassa ja rupattelu kylpypaljussa lumisateessa. Niin ja sitten vielä kotitekoinen jouluateria, NAM! Upeaa oli, kiitoksia vaan järjestäneille ja kustantaneille tahoille. Reilu viikko meni toipuessa, ei sillä että olis ollu niin kaamee kapula, vaan jalat tuli mönkkäri ajelusta niin kipeiksi. Ilmeisesti jännitin reisilihaksia koko ajelun ajan eli reilun pari tuntia. Moneen päivään ei edes kävely meinannut onnistua, portaiden kiipeämisestä tai varsinkaan laskeutumisesta puhumattakaan. Lapset olivat viihtyneet Enkelin luona hyvin, pikku-E kapinoi hoidossa oloa vaatimalla ensimmäisen kotitunnin jatkuvaa syliä, sen jälkeen onneksi tyytyi konttaamaan perässäni edes osan ajasta.

Viime torstaina 17.12. oli neiti-A:n joulujuhla, silmät kyynelissä kuunneltiin joululauluja, joista olimme jo saaneet kotosalla maistiaisia. Laulujen jälkeen meille tarjottiin riisipuuroa, jota myös pikku-E söi innolla. Perjantaina, 18.12. oli vuorossa iso-E:n joulujuhla, joka olikin kahden osaston yhteinen. Lauluja riitti, eikä pelkästään joululauluja, vaan kuluneen syksyn aikanakin laulettuja. Iso-E lauloi hienosti mukana, mutta kieltäytyi rooleista. Ja taas oli äiti kyynelissä. Laulujen ja leikkien jälkeen tarjolla olisi ollut glögiä ja lasten leipomia pipareita, mutta pikku-E oli jo niin väsynyt että siirryimme suoraan pukemaan häntä ja lähdimme kotiin nukkumaan.

Perheemme suurin ja ehdottomasti palvotuin idoli, ENO, saapuu huomenna tai ylihuomenna ja viipyy niin kauan kuin jaksaa ja malttaa. Jouluaattona meillä kyläilee myös miehen veli sekä appiukko ja anoppipuoli. Luvassa on aamulla joulupuuro sekä mahdollisesti joulusauna. Yhdeltä menen isojen kanssa kirkkoon ja sitten availlaan paketteja ja syödään. Syönnin jälkeen on ehkä mahan vajuttelu tarpeen ja sitten onkin torttujen, piparien, suklaapiparien ja suklaan sekä kahvin, teen ja glögin vuoro. Joulupäivä menee nautiskellessa ja tapanina on Enkelin miekkosen synttärit. Vielä tarvitsee selvittää uimahallin aukioloaikoja, ajattelimme hyväksikäyttää enon läsnäoloa ja suunnata uimahalliin koko lössillä. Ois sitten yksi aikuinen jokaista lasta kohden niin oleminen ehkä onnistuisi paremmin. Katsotaan nyt sitten.

Nyt täytyy lakaista lattia ennen kahviseuran saapumista ja passittaa lapset siistiytymään. Morjens.

~Tiitu