Notta sellanen yö sitten. Uinnin jälkeen ja muutenkin flunssaisena sitä olisi kaivannut kunnon yöunia. Mutta kerropa se sitten tukkoiselle pikku-ukkelille. Ei toivoakaan. Pikku-E herätti ainakin neljästi ja itse ramppasin niistämässä nenää useamman kerran. Ja viiden jälkeen pikku-E ei millään tahtonut rauhottua nukkumaan edes kainaloon. Vartin lepohetki oli maksimi. Onneksi mies otti pikku-E:n mukaansa kun nousi kymmentä vaille 7, oli äidille luvassa n. 40min lepo ennen pakollista ylösnousemista.

Olo on kuin puolikuolleella nenä on tukossa ja vuotaa silti kuin hana, kurkku on kipeä ja veto täysin poissa. Ja kotona kolme enemmän ja vähemmän kärttyistä lasta. Yhtään en panisi vastaan jos joku keittäisi teetä ja tarjoaisi lepohetken, mutta eipä kotiäidit saa sairaslomaa. Onneksi ei oo mitään tän vakavampaa. Ja isoja voi lahjoa DVD:illä. Ja on teenkeitin. Tarvii istua sohvalle viltin alle, ottaa teekuppi mukaan ja neulepuikot käteen. Tiitiät Puron Ruskasta valmistuivat sunnuntaina, voisin aloittaa uudet tuosta iltanuotiosta.. :) Miehen pyynnöstä aloitettu puikkolakkokin on kestänyt jo monta päivää. *nauraa* Mies puhui parista viikosta ja minä parista päivästä, joten eikös me nyt olla melkein keskivaiheilla?!

Jeps. Nyt juomaan jotain lämmintä ja lepäämään.

~Tiitu