Tiistai 15.9.09

Neiti-A:n retkipäivä. Muskuilla on siis kerran viikossa päiväkodissa retkipäivä, jolloin kotoa viedään evääksi leipä ja mehua ja päiväkotiryhmä retkeilee lähialueilla. Ensimmäistä kertaa täällä oltiin ajoissa.. Kertaakaan ei aamutoimien aikana tarvinnut hoputtaa lapsia syömään ja pukemaan reippaammin ja itse olin vapaa jatkuvasta "on kiire, on kiire, on kiire" -jankutuksesta. Oltiin niin ajoissa että oltais ehditty kävellenkin päiväkodille, vaikka retkiaamuisin vien lapset yleensä autolla. No lapset sai sit valita että auttaakko äitiä vai kävellä. Auto voitti ja lapset katsoivat pikku-E:n perään sen verta että pääsin pikasuihkuun. Ihanata. Ja silti ehdittiin hyvin päiväkotiin.

Tiistai oli poikkeuspäivä, oman lääkäriaikani vuoksi isot piti hakea päiväkodista aikaisemmin ja autolla. Oli nääs korvalääkäri Tampereen keskustassa 15.15, eikä mitään tietoa moneksiko ehtisi sit lapset hakemaan. Onneksi isot sai mennä anopin seuraksi töitä tekemään ja otin vaan pikku-E:n mukaan. Hyvä näin, lääkäri oli puolisen tuntia myöhässä, joten vaikka oma aikani oli jo vartin myöhässä oli lääkärillä yksi potilas ennen minua. Kun vihdoin pääsin sisään kävi ilmi että röntgen kuvani eivät olleetkaan löytäneet tk:lta terveystalolle ja jatkotoimenpiteistä oli mahdotonta ottaa selvää. Hienoa tk!!

Lääkäristä ajettiin äkkiä kotiin, että ehditään laittaa itsemme valmiiksi hääpäivän kahdenkeskeistä iltaa varten. Suunnitelmissa oli käydä leffassa ja sen jälkeen käydä Plevnassa syömässä, anoppi tuli vahtimaan lapsia. No leffaan me päästiin, mutta syötiin sit leffassa niin paljon naksuja ja juotiin limsaa, ettei sit enää jaksettu mitään syödä.. Käytiin lähipubissa yhdellä ja tultiin kotiin. Pikku-E oli huutanut anopille kunnes oli nukahtanut, notta sellasta kotona. Isot oli sentään suunnilleen olleet ihmisiksi.

Keskiviikko 16.9.09

Iso-E:n retkipäivä, makkaran paistoa luvassa. Mummu oli illalla luvannut lapsille yllärin kun tulevat kotiin päiväkodista ja sitähän sitten arvuuteltiin jo aamusta. Nytkin aamutoimet sujuivat melko sukkelaan, vaikkakin äidin lehdenluku viivästytti koko porukkaa. E ehti silti retkelleen.

Lasten ollessa päiväkodissa äiti sai silitettyä ja vaihdettua syysverhot, tehtyä ruokaa pakkaseen ja leivottua muffinsseja. Mutta mutta. Aktiivisuus voi kostautua. Tarkoitus oli hakea isot kävellen, mutta huomasin kymmentä vaille kolme että kello on jo niin paljon. Äkkiä pikku-E:lle puhdas vaippa ja autolla hakemaan. Kotona syötettiin pikku-E ja soitettiin mummulle että mikä se ylläri on. Jippii! Me mennään kylpylään! Vaikka eihän noi isot tienny mikä kylpylä on. Pikku-E oli menossa kummisedän ja Enkelin luo hoitoon ja tarkoitus oli saada vietyä poika ajoissa, että jäbä ehtisi hetken ihmetellä paikkaa ja ehkä vältyttäisiin edellisen illan huutokonsertilta. Lopputuloshan oli se että mies ehti tulla kotiin juuri kun me oltiin vasta menossa viemään pikku-E:tä. No mies hyppäsi samaan kyytiin, että päästään lähtemään kummisedältä suoraan kylpylään. Sain 10min aikaa jättää pikku-E hoitoon.

Kylpylän parkkipaikalla iso-E kysyi että uidaanko me ulkona?! No ei uida, mennään ihan sisälle. Ja sittenhän me uitiin, tultiin sopivasti aaltoihin, sitten testattiin vauva-allas, lasten allas ja poreallas. Sitten syötiin ja uitiin lisää. Lapset liusuivat mäestä ja äiti ja isi viereisestä vähän isommasta. Kivaa oli koko poppoolla, kunnes lähdettiin pesulle. Iso-E oli päättänyt ettei aio mennä saunaan. Ja silti äiti ja mummu pakottivat höyrysaunaan ihmettelemään höyryä. Ja sit vielä kehdattiin pakottaa toinen pesulle. Ihme sakkia! Pikaisesti haettiin pikku-E, joka oli pärjännyt hoidossa hienosti eikä ollut vierastanut Enkeliä eikä kummisetäänsä ollenkaan. Kotosalla juotiin vähän teetä ja syötiin muffinsseja. Pikku-E sai unitissiä ja sit painuttiin koko sakki nukkumaan.

~Tiitu