Vihdoin ja viimein siirtyy Tiitunkin blogi vuoteen 2010! Hurrei. Nyt on aikaa päivittää, kun muu väki on kotoa pois. Ukko lähti eilen puolilta päivin kohti Kolhoa kummitätinsä ja -setänsä luo kera kaikkien lasten. Mammalle oli hiukka kova pala tuo pikku-E:nkin lähtö mutta poikaa on pakko alkaa valmistelemaan äidistä erossa olemiseen, päiväkotipaikkaakin on haettu huhtikuun alusta alkaen. No olempahan ehtinyt touhuta kaikenlaista.

Pikku-E on ottanut huimia kasvunpyrähdyksiä. Meillä kävellään kovaa vauhtia tukia pitkin ja kurkotellaan uhkarohkeasti sohvan reunalta toisen reunalle tai muuhun tukeen.. Ja kun ottaa riskejä tulee myös kolahduksia, yleensä ainakin kerran tai pari päivässä. Kovasti poika myös juttelee, lähinnä kiljumalla. Anna on oikeastaan ainoa sana joka on päivittäisessä käytössä, äiti on sanavarastosta kadonnut. Uusimpana sanatulokkaana on kiitti, jota ollaan ahkerasti treenattu kiinteiden aloittamisesta asti.

Pikku-E muutti tuossa hiukka ennen joulua pinnasängystä matkasänkyyn nukkumaan kovan pystyyn pyrkimistarpeen vuoksi. Huomasin vasta kun pinnis oli jo purettu että olisihan siinä sittenkin ollut ihan alhaalla taso pohjalle, en viittinyt sitten enää alkaa koota sänkyä. Toisaalta matkis on myös hieman pinnist isompi, joten poitsu luopui vauva peitosta ja siirtyi junnupeitteeseen, jos tila antaisi myöden laitettaisiin päikkäreitä varten jo jatkettava, mutta toistaiseksi ainakin nukkari on ihan tarpeeksi täynnä kerrossängystä, matkiksesta ja kirjahyllystä.

Äkkiä tuo poika kasvaa. Parin viikon päästä juhlitaan jo synttäreitä! Toivelistaa piti hetki miettiä, mutta nyt on jo muutamia toiveita mietittynä kysyjiä varten. Saas nähdä mitä kivaa pikkumies saa. Kakkuakin tarvitsisi alkaa miettiä ja uutta keksireseptiä kokeilla ennen varsinaista juhlaa. Niin ja kutsut täytyy väsätä ja postittaa ensi viikon alkupuolella. Toivottavasti pikku-E:n molemmat kummisedät pääsevät paikalle, toista kun ei ole näkynyt ristiäisten jälkeen. Kyllähän pikku-E:kin siinä menettää, mutta enemmän menettää kummisetä..

Meidän pienistä isoistakin on tulossa oikeesti isoja. Neiti-A on hiukka tähtiin tuijottelija, mikälie toisen lapsen syndrooma silläkin, kun ei viitsi käyttää omaa päätänsä. Voihan se olla sitäkin, kun on ollut isoveli aina kertomassa mitä tehdään ja milloin. Iso-E onkin oiva johtaja, harmi sinäällään, että hermohan sitä ukkelilla menee jos leikki ei etene hänen ajatuksensa mukaisesti. Iso-E on muutenkin reipas poika, nyt on koulu alkanut kiinnostaa, eihän tässä enää ole kuin reilu vuosi koulun alkuun. Ollaan keskusteltu koulumatkasta ja koulun ruokalistasta. Poika kehuskeli osaavansa kulkea ihan itse kouluun, mutta huolestui hiukan kun kerroin että ilman aikuista hänen sinne täytyisikin löytää. Ruokalista mietitytti kovasti, mutta kun totesimme että koulussa on melko pitkälti samoja ruokia kuin päiväkodissakin, Iso-E totesi että kyllä hän sitten sinne kouluun voi mennä, jos siellä on samaa ruokaa kuin päikyssä.

Mitäs vielä.. Käsitöiden osalta nyt neulon nuttuja Afrikkaan keskosvauvoille, ensimmäinen on valmis ja toinen tuloillaan. Tarvii kattoo kunhan toi mies kotiutuu, jos hän osaisi opastaa kuvien lisäämisessä niin voisin kuvankin tänne laittaa. Eilen suristelin koneella kolme imua pikku-E:n kestoihin ja tänään olisi tarkoitus muun touhun ohella tehdä pari mallikappaletta kestositeistä, vihdoinkin, olenhan sitäkin lykännyt vaan reilun puoli vuotta..

Nyt aamiaiselle ja touhottamaan, ennen kuin on taas talo täynnä touhottajia.

~Tiitu